Kesällä 2006 osallistuin tähtitieteen kirjastoalan konferenssiin USAssa. Sen päätöspäivänä meitä osallistujia muistutettiin että esitelmien ja postereiden pohjalta kirjailemiamme papereita toivottiin pikapikaa, ja että saisimme lisätietoja ja ohjeita heti konferenssin päätyttyä. Varmemman vakuudeksi meiltä kerättiin nimikirjoitukset kustantajan sopimuspapereihin.
Viikot vierivät, mitään ei kuulunut. Sitten kesälomani päätyttyä heinäkuun lopussa sain meilin, jossa tiedusteltiin suostuisinko julkaisun kolmanneksi toimittajaksi, kun yhdelle toimittajista oli tullut este. Jo siitä, kenestä oli kyse, kävi selväksi että kirjalta puuttui moottori, jonka oli määrä pistää pyörät pyörimään ja hoitaa kaikki tekniikka ja muut likaiset hommat.
Vain sekunnin mietittyäni suostuin, koska omalla uralla tulee harvoin näin mielenkiintoisia haasteita vastaan. Se, mitä en tiennyt vuosi sitten LaTeXista, kirkastui vääjäämättä matkan varrella. Kun kanssatoimittaja vielä pohti miten sadalle ihmiselle lähetetään meili, olin jo polkaissut pystyyn pari jakelulistaa ja postialiasta. Sitten ripeästi perusohjesivu pystyyn, deadline kehiin, ja postia kirjoittajille.
Ensimmäisen deadlinen jälkeen on ollut monta muuta deadlinea, sillä kymmenien kirjoittajien ei voi edellyttää selviävän urakastaan ajallaan. Ensin luulin kirjan valmistuvan jouluksi. Luulin väärin. Sitten haaveilin pääsiäisestä ja sitten juhannuksesta. Omat tavanomaiset työrutiinit kärsivät armotta. Ties monestiko olen toistellut, että ehdin sitä sun tätä nyt hiukan huonosti, koska toimitustyöllä on kiire. Kirjoittajia piti tukea monenlaisissa ongelmissa, olivat ne sitten teknisiä, toimituksellisia, tai sitten kyseiselle ihmiselle kirjoittanut joutui väkisinkin vaikeina hetkinä myötäeläjän pallille.
Oikulukuvaiheeseen edennyt ihminen olettaa toiveikkaasti sen olevan kohta siinä. Kolmella eri oikoluvulla löytyi hämmästyttävä määrä korjattavaa, eikä valmista tullut ennen kuin toimituskunnan australialainen jäsen ilmoitti, ettei enää aio katsoa vedokseen päinkään, ettei löytäisi vielä jotain.
Tätä kirjoittaessani etsin edelleen ongelmia kirjan E-version tiedostoista. Elektroninen julkaiseminen voi viedä toimittajan loputtomalle suolle, sillä korjauksia voi tehdä niin kauan kuin jotain löytyy. Olen vakaasti päättänyt lopettaa korjaamisen. Heti ladattuani kaikki tiedostot ja lähetettyäni kustantajalle vielä yhden korjattavien listan!

Kirja on kansissa